OPETTAJALLE: Itsetuntemus ja vahvuudet
2. Persoonallisuus ja temperamentti
Temperamentti vs. persoonallisuus
- Temperamentilla
tarkoitetaan ihmisen luontaisia
valmiuksia ja taipumuksia, jotka määräävät, miten ihminen käyttäytyy ja
reagoi
asioihin. Kasvun, aivojen kehityksen, kasvatuksen ja muun
kasvuympäristön vaikutusten myötä temperamentti voi jonkun verran
muuttua ja sitä voidaan oppia hallitsemaan.
- Temperamentti selittää muun muassa sitä, miksi toiset ovat helposti innostuvia, miksi toiset ovat arkoja uusissa tilanteissa tai miksi toiset tarvitsevat jännitystä elämäänsä, kun toisille riittää tuttu ja turvallinen arki ilman muutoksia.
- Temperamentti koostuu erilaisista piirteistä, joita on
jokaisella ihmisellä yksilöllinen määrä kutakin. Temperamenttipiirteitä ovat
muun muassa sosiaalisuus, aktiivisuus ja sopeutuvuus.
- Persoonallisuus kehittyy yksilön temperamentin ja ympäristön, erityisesti lapsen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen, tuloksena.
- Persoonallisuudella tarkoitetaan ihmisen koko olemusta, kaikkia ihmisyyteen kuuluvia fyysisiä, sosiaalisia, psyykkisiä ja henkisiä puolia.
-
Persoonallisuuteen kuuluvia alueita ovat muun muassa minuus, minäkuva, itsetunto, arvot, motiivit, eettiset tavoitteet sekä sosiaaliset taidot ja toimintamallit.
- Vaikka persoonallisuus koostuu monesta eri alueesta ja eri tilanteisiin liittyy erilaisia vaatimuksia minuuden suhteen, terveen persoonallisuuden merkki on pysyvyys.
- Persoonallisuuden kehitystä tapahtuu vielä aikuisuudessakin.
Temperamentin ja persoonallisuuden huomioiminen itsetunnon tukemisessa
Jos oppilas on persoonaltaan ja temperamentiltaan ujo ja herkkä, opettajan on oltava tarkkana, ettei lapsen suunnitelmia mitätöidä tai oppilasta kielletä liian ankarasti. Oppilas voi silloin olla huolissaan siitä, onko hän tarpeeksi kiltti ja arvokas ja toimiiko oikein. Tällöin oppilaan voi olla myöhemminkin, esimerkiksi murrosiässä, vaikeaa erottaa todellisia, itselleen tärkeitä asioita toisten tarpeista.
Koska toiset oppilaat ovat persoonaltaan ja temperamentiltaan vilkkaampia ja omaehtoisempia, heidän kanssaan tarvitaan ehdottomampia rajoja. Jos oppilas saa toteuttaa täydellisesti mielihalujaan ilman rajoja, oppilaan itsetunto voi kehittyä epätodenmukaiseksi. Oppilaan on saatava kokea sopivassa määrin pettymyksiä, jotta hänelle kehittyy kyky sietää epämieluisiakin tunteita. Lapsen on myös opittava jo varhain kunnioittamaan toisia ihmisiä: ketään ei saa tahallaan satuttaa eikä kiusata. On myös koettava ja opittava, että jos tahtoo jotain saada, sen eteen joutuu ponnistelemaan.
(Keltikangas-Järvinen, L. 2004, 2006, 2008; Nurmi, R. & al. 2017)