OPETTAJALLE: Selviytymistaidot

1. Selviytymistaitojen vahvistaminen ja nuoren tukeminen kriisissä

Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä huolia, stressiä tai kriisejä. Selviytymiskeinot auttavat sopeutumaan muuttuvassa elämäntilanteessa ja kohentavat mielialaa. Sosiaalinen selviytyjä puhuu huolistaan ja osaa hakea tukea läheisiltään. Kuormitusta voi purkaa ilmaisella omia tunteitaan esimerkiksi itkemällä tai nauramalla. Erilaiset itseilmaisun keinot, kuten kirjoittaminen, piirtäminen, soittaminen tai tanssiminen voivat olla nuorille tärkeitä kanavia purkaa arjen kuormitusta ja käsitellä vaikeita asioita. Osalle ihmisistä listojen tekeminen ja ongelmien ratkaisu järkeilemällä on luontevaa. Selviytymisessä ja ratkaisujen löytymisessä voi hyödyntää mielikuvitusta esimerkiksi luomalla mielikuvia. Hengellisyys ja selitysten ja tuen hakeminen uskonnosta, aatteista tai erilaisista arvoista ovat osalle keino selviytyä. Fysiologinen selviytyjä purkaa kuormitusta rentoutumalla tai liikunnalla, mutta selviytymistä tukevat myös hyvä ravinto ja riittävä uni. Nuori voi oppia koulussa, mitkä ovat itselle luontaisia selviytymiskeinoja ja mielen hyvinvointia tukevia tapoja arjen keskellä. Mitä useampia selviytymiskeinoja ihminen osaa hyödyntää arjessaan, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on selviytyä suuremmistakin kriiseistä.

Mikä stressaa?

Myös nuori voi kokea stressiä ja uupua. Stressi syntyy tilanteessa, jossa kuormitus ylittää ihmisen voimavarat. Lyhytkestoinen stressi voi usein myös auttaa selviytymään haasteista ja lisätä tarkkaavaisuutta. Pitkään jatkunut stressi on kuitenkin vahingollista. Stressiä voivat aiheuttaa erilaiset paineet liittyen koulunkäyntiin, harrastuksiin tai esimerkiksi ulkonäköön ja seksuaaliseen identiteettiin. Nuoruuden huolenaiheet liittyvät usein ihmissuhteisiin ja perheongelmiin. Sosiaalisiin suhteisiin liittyen yksinäisyys ja koulukiusaaminen ovat suurimpia stressin aiheuttajia.  Nuori on myös altis sosiaaliselle paineelle ja herkkä tarkkailemaan itseään muiden seurassa. Nuoren väsyneen, ärtyneen tai nopeasti turhautuvan olemuksen alla saattaa piillä paineita ja stressiä. Stressin yleisiä psykosomaattisia oireita ovat väsymys, lihasjännitys, päänsärky sekä kärsimättömyyden, turhautuneisuuden, alemmuuden ja ärsyyntymisen tunteet ja nukahtamisvaikeudet. Nuorten tulisi saada riittävästi tietoa siitä, miten vaikeista ja stressaavista tilanteista voi selvitä, ja millä tavoin kuormitusta voi omassa arjessa purkaa. Koulun aikuisten on myös hyvä pohtia, millaisten arvojen pohjalle opiskelukulttuuria rakennetaan. Millaisella puheella kannustetaan ja tuetaan nuorten oppimista ja opiskelua? Miten luodaan ilmapiiriä, joka rohkaisee kertomaan uupumisesta tai vaikeuksista? Ja kuinka välitetään nuorille viestiä siitä, mikä on riittävän hyvää?

Nuori ja kriisit

Kriisi on elämänmuutos tai ratkaiseva käänne, jonka takia ihminen on uudessa tilanteessa. Kriisi voi liittyä omaan kasvuun ja kehitykseen tai äkilliseen tapahtumaan, kuten onnettomuuteen, terveyden horjumiseen tai läheisen kuolemaan. Kehityskriiseihin kuuluvat esimerkiksi muutokset kehossa ja seurustelusuhteissa sekä siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen. Osa kriiseistä menee itsestään ohi ja hoituu perheen ja läheisten tuella. Huolen on hyvä herätä silloin, kun nuoren käytös tai toimintakyky muuttuu suuresti. Poissaolevuus, väsymys ja vetäytyminen tai toisaalta ärtyneisyys, vihamielisyys ja äkkipikaisuus voivat olla piirteitä kriisiä läpikäyvässä nuoressa. Kriisi voi aiheuttaa nuoressa hämmennystä, ymmärtämättömyyttä, vihaa tai tyhjyyttä. Kriisi on usein prosessi, joka pitää sisällään erilaisia vaiheita. Vaiheesta toiseen eteneminen ei ole aina suoraviivaista, ja vaiheiden kesto voi olla erilainen eri ihmisillä.

Miten tukea nuorta kriisissä?

Nuorella ei välttämättä ole vielä kokemusta kriisistä, surusta tai voimakkaista tunteista. Hänen voi olla vaikeata luottaa siihen, että tunnekuohut menevät ohi ja olo helpottuu. Myös fyysiset reaktiot ja tuntemukset kehossa saattavat yllättää nuoren. Näissä tilanteissa aikuista tarvitaan kuuntelemaan sekä antamaan hyväksyntää ja tilaa nuoren tunteille. Aikuisen on hyvä tiedostaa, että joskus kriisin käsittely ei käynnistykään heti, vaan nuoren toiminta näyttäytyy koulussa yllättävän tavallisena. Tällöin nuorelle on tärkeää antaa edetä omassa tahdissaan. Jokaisella on omat keinonsa selviytyä vaikeista elämäntilanteista. Puheeksi ottamista ei kannata liikaa varoa. Suoraan kysyminen ei pahenna tilannetta, vaan voi olla nuorelle jopa helpottavaa. Nuoren kanssa voi yhdessä sopia, miten asioista puhutaan muille oppilaille ja aikuisille. Tällöin nuoren ei tarvitse pelätä muiden reaktioita. Arjen rutiinit koulussa tukevat elämän jatkumisen tunnetta ja luovat turvaa kriisin keskellä. Samaan aikaan on hyvä tarjota huolenpitoa ja joustoa arkisissa asioissa. Opettaja voi käsitellä surua, kriisiä ja sen vaiheita sekä erilaisia selviytymistyylejä luokan kanssa ja pyytää esimerkiksi koulukuraattori tunnille mukaan. Oppilaat oppivat, että kriisit ja suru kuuluvat elämään, niistä voidaan puhua ja selviytyä. Tärkeintä on olla turvallinen aikuinen, joka kuulostelee ja on läsnä sekä ohjaa tarvittaessa tuen ja ammattiavun piiriin.