OPETTAJALLE: Arvot ja asenteet

1. Arvot mielenterveyden tukena

Arvot ja elämän merkityksellisyys

Kokemus oman elämän merkityksellisyydestä on tärkeä osa mielenterveyttä. Lapsi kokee elämänsä merkitykselliseksi, kun hän tuntee olevansa muille tärkeä ja arvokas. Arvopohdiskelu vahvistaa itsetuntemusta ja omien valintojen suuntaamista sekä kehittää kriittistä ajattelua. Kun lapsi oppii tunnistamaan vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan, hänen on helpompi tehdä elämässään valintoja, jotka tukevat hänen arvojaan ja tuovat mielekkyyttä elämään. Tarkoituksen puuttuminen omasta elämästä voi johtaa toivottomuuden ja välinpitämättömyyden tunteisiin ja horjuttaa mielen hyvinvointia. Välittävä, hyväksyvä ja osallistava ilmapiiri luovat merkityksellisyyden kokemuksia koulussa.

Arvot ja koulukasvatus

Suomessa opetuksen perusarvot määritellään valtakunnallisesti opetussuunnitelmissa. Koulujen opetussuunnitelmista ovat 1920-luvulta alkaen kadonneet hiljaisuuden, vaatimattomuuden ja itsehillinnän arvot. Tilalle on tullut arvoja kuten suvaitsevaisuus, kestävä kehitys ja yhteistyökykyisyys. Tämä muutos kertoo myös yhteiskunnallisten arvojen muuttumisesta. Läpi vuosikymmenien koulukasvatuksessa säilyneitä arvoja ovat esimerkiksi rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja ystävällisyys.

Koulussa opettaja välittää arvoja, joista osa syntyy opetussuunnitelman, ammattikentän ja koulun oman arvotyöskentelyn ohjaamana ja osa taas opettajan oman henkilökohtaisen arvomaailman kautta. Arvot vaikuttavat asenteisiin ja päivittäisiin valintoihin tietoisesti tai tiedostamatta. Opettajan kannattaa aina välillä pysähtyä pohtimaan, millaisia arvoja hän välittää oppilailleen käyttäytymisellään, eleillään ja puheellaan: ovatko ne opetussuunnitelman mukaisia?

Moraalin kehittyminen

Arvot ja arvokasvatus liittyvät kiinteästi moraalikehitykseen. Moraalinen ajattelu liittyy siihen, mitä pidetään sopivana ja mitä epäsopivana käyttäytymisenä, millaista toimintaa pidetään oikeana ja vääränä, hyvänä tai pahana. Oikean ja väärän oppiminen on tärkeä osa lapsen kasvua. Arvojen sisäistyminen lapsen omaksi ääneksi, omaksitunnoksi, vaatii vuosia. Pikku hiljaa lapsi oppii, miten pitää toimia, ja alkaa näin vähitellen hahmottaa yhteiskunnan normeja ja arvomaailmaa. Noin 7–10-vuotias elää sääntömoraalin vaihetta eli rakastaa sääntöjä. Yli 10-vuotiaat ovat usein jo sopimusmoraalin vaiheessa eli vaativat perusteluja annetuille säännöille.

Pieni lapsi pohtii asioita ja tekee ratkaisuja vielä vahvasti omasta näkökulmastaan. Auktoriteetin ja rangaistuksen pelko tai oma etu ja mielihyvä määrittelevät moraalia ja tekojen oikeutuksia. Moraalin kehittyessä moraalisen päättelyn pohjana ovat yhteiset säännöt ja arvot sekä halu olla kiltti lapsi ja mieliksi läheisille. Aikuisilla on jo kyky tehdä moraalisia valintoja ottamalla huomioon samanaikaisesti omat periaatteet ja yhteiskunnan edun.

Oppilaiden eettisen pohdinnan tukeminen

Koulussa voidaan tukea lapsen eettistä pohdintaa sekä tarjota kokemuksia siitä, että yhteisten arvojen mukainen elämä on palkitsevaa.  Lapsi kaipaa ohjausta, tukea ja joskus jopa puuttumista, kun hän harjoittelee arvovalintoja sekä tekojensa seurauksien ymmärtämistä. Koulun arjessa syntyy jatkuvasti tilanteita, joissa oppilaat joutuvat tekemään eettisiä valintoja. Kenen kanssa leikin tällä välitunnilla? Keitä kuuluu pyytää synttäreille? Pitääkö kaverille aina kertoa totuus? Syönkö lautasen tyhjäksi?

Arvokeskustelua ja eettisiä pohdintoja voi käydä jo pientenkin oppilaiden kanssa käytännön esimerkkien ja tunnekokemusten avulla. Voidaan keskustella hyvästä omastatunnosta eli siitä, miltä tuntuu, kun tietää toimivansa oikein. Mikä merkitys sillä on omalle hyvinvoinnille? Se, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja tuottaa itselle mielihyvää ei välttämättä ole eettisesti oikea vaihtoehto tai tuota itselle hyvää oloa pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi "lainaamalla" lukitsematonta polkupyörää saavutetaan ihana vapauden tunne hetkeksi, mutta kolaroidun pyörän palauttaminen omistajalleen tuottaa häpeää ja huonoa omatuntoa eli "morkkista".

Oleellista on oppia, että arvot ohjaavat valintojamme ja valinnoillamme vaikutamme oman ja toisten elämän laatuun ja suuntaan.

2. Lähteet, kirjallisuutta ja linkkejä

Ahlman, E. teoksessa Hannukkala, M. & Törrönen, S. 2009. Mielen hyvinvointi – opetuskokonaisuus terveystietoon. Suomen mielenterveysseura.

Hannukkala, M. & Törrönen, S. 2009. Mielen hyvinvointi – opetuskokonaisuus terveystietoon. Suomen mielenterveysseura.

Ijäs, K. 2009. Arvot asuvat kotona. Ajatuksia perhearvoista. Kirjapaja.

Laine, K. 2005. Minä, me ja muut sosiaalisissa verkostoissa. Keuruu: Otavan kirjapaino oy.

Launonen, L. 2006. Arvojen muutos ja elämän mieli. Retki koulun näyttämölle – eväitä mielenterveysosaamiseen –koulutustilaisuuden luentomateriaali.

Uusikylä, K. 2007. Hyvä, paha opettaja. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.