2. Turvataitokasvatuksen tavoitteet ja opettajan rooli

Turvataitokasvatuksen tavoitteet koulussa

Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa -julkaisun, johon on kirjattu oppilaiden ikätason huomioon ottavat suositukset turvataitokasvatuksesta. (Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa, WHO 2010) 

12–15-vuotiaat nuoret:  

  • opetettava ilmaisemaan omia tarpeita, toiveita ja rajoja sekä kunnioittamaan muiden tarpeita, toiveita ja rajoja 

  • opetettava tekemään (seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviä) vastuullisia päätöksiä ja tietoon perustuvia valintoja 

  • opetettava pyytämään apua ja tukea ongelmatilanteissa 

  • opetettava tunnistamaan riskialttiit tilanteet ja hallitsemaan niitä 

15 vuotta täyttäneet nuoret: 

  • autettava kehittämään itseluottamustaan ja omanarvontuntoaan omassa kulttuuriympäristössään 

  • opetettava ilmaisemaan kunnioittavasti omat toiveensa ja rajansa ja ottamaan muiden toiveet ja rajat huomioon 


Kenellä on vastuu turvataitokasvatuksesta?

Turvataitokasvatus ei ole yhden opettajan tai terveydenhoitajan vastuulla, vaan parhaimmillaan siihen osallistuu koko nuoren kasvuympäristö. Minimissään se tarkoittaa, että nuorten parissa toimivat aikuiset sopivat yhteisistä toimintatavoista tilanteissa, joissa huoli herää. 

Turvataitoja käsitellessä on tärkeää huolehtia nuorten yksityisyydestä ja oikeudesta omiin rajoihin. Jokaisen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi. Tätä edesauttaa, kun asioiden käsittely pidetään yleisellä tasolla ja nuorten kanssa on sovittu, että kukaan ei kerro yksityisistä asioistaan tai varsinkaan traumaattisista kokemuksista yhteisen työskentelyn yhteydessä. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on opettajan velvollisuus keskeyttää tilanne ja suojella nuoren yksityisyyttä. Tarvittaessa aikuisen tehtävä on ohjata nuori eteenpäin saamaan tukea ja apua. Turvataitojen käsittely voi herättää nuorissa tarpeen kahdenkeskiselle keskustelulle. Niinpä on hyvä varata aikaa kiireettömään kohtaamiseen sekä kertoa nuorille mistä he saavat tarvittaessa keskustelutukea. 

  

Miten opettajana suhtaudun turvataitoihin? 

Ennen turvataitojen käsittelyä opettajan on hyvä pysähtyä tarkastelemaan kriittisesti itseään, omia toimintatapojaan, arvojaan ja asenteitaan. Syrjivät tai haavoittavat normit ovat usein tiedostamattomia, joten niitä täytyy aktiivisesti tarkastella esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta: Miten suhtaudun nuoriin ja miten teen kasvatustyötä? Sisältävätkö toimintani, asenteeni tai sananvalintani tapoja, jotka kategorisoivat tai ulossulkevat nuoria? Toteutanko työtäni sukupuolisensitiivisesti ja nuorten yksilöllisyyden huomioiden? Kunnioitanko jokaista nuorta, vaikka heidän tapansa elää eroavaisivatkin omistani?  Ilman kriittistä itsensä tarkastelua voidaan päätyä tilanteeseen, jossa opetuksessa korostuu huomaamattakin opettajan omat asenteet ja normit faktatiedon sijaan. 

Seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvistä teemoista puhuminen vaatii oman persoonan likoon laittamista, mutta palkitsee varmasti. Turvataitokasvatus nimittäin lisää parhaimmillaan luottamusta ja kunnioitusta opettajan ja nuoren välille, mikä välittyy jokapäiväiseen kanssakäymiseen.