OPETTAJALLE: Selviytymistaidot

Lapsen huolenaiheet

Elämä tuo väistämättä eteen surua ja pettymystä. Ihmisen elämänkulussa lapsuus on aikaa, jolloin näitä tunteita opetellaan käsittelemään, kestämään ja hyväksymään. Lapsi saattaa koulussakin kantaa huolta asioista, jotka vaikuttavat hänen tai hänen perheensä hyvinvointiin. Näitä voivat olla huoli kaverisuhteista tai kaveripiirin vaihtumisesta, yksinäisyydestä, kiusatuksi tulemisesta, koulussa tai harrastuksissa menestymisestä, perheen taloudellisesta pärjäämisestä tai toiselle paikkakunnalle muuttamisesta, läheisen sairastamisesta, päihdekäyttäytymisestä tai väkivallasta, vanhempien avioerosta tai epävakaista ihmissuhteista. Toisinaan pelit, internet ja muu media herättävät hämmennystä, turvattomuuden tunnetta ja huolta.

Lapsen päivään mahtuu monenlaisia tunteita, eikä kaikista purkauksista tai välikohtauksista voi vetää kauaskantoisia johtopäätöksiä. Vastaan saattaa kuitenkin tulla tilanteita, jolloin opettajan kompassin neula värähtää huolitaajuudelle: Onko nyt kyse jostain vakavasta? Mistä tunnistan avun tarpeen? Miten kohtaan hädässä olevan lapsen? Miten voin auttaa? Kuuluuko tämä minun vastuulleni vai ohjaanko oppilaan eteenpäin?

Joskus pettymykset, vastoinkäymiset ja huolet ovat lapselle liian suuria. Niiden vaikutukset voivat silloin ulottua moniin alueisiin, kuten oppimiskykyyn ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Lapsella on oikeus surra

Suru on tärkeä ja luonnollinen asia, joka yleensä käynnistyy ihmisessä silloin, kun hän on kokenut elämässään jonkin menetyksen. ”Ei tuota kannata surra” on lause, joka mitätöi lapsen tunteen. Aikuinen ei voi määrittää lapsen puolesta sitä, mitä tämä saa surra ja mitä ei. Surun tunteen taustalla saattaa olla monia tunteita, joskus kaukaakin menneisyydestä. Esimerkiksi koululaukun katoaminen voi laukaista tunteen, jossa yhdistyy kokemus epäonnistumisesta, suru isovanhemmalta saadun laukun menettämisestä ja pelko, että kadonneiden kotiavaimien ja matkapuhelimen tuoma huoli lisää kuormittuneiden vanhempien taakkaa entisestään.

Miten lapsi ymmärtää kuoleman?

Alakoululaiset voivat surra myös läheisen ihmisen kuolemaa. Useimmiten alakoulun aikana lapsi alkaa hahmottaa kuoleman peruuttamattomana olotilana. Läheisen ennenaikainen kuolema pakottaa kohtaamaan sen tosiasian, että kuolema tulee jokaiselle eikä pelkästään vanhoille ihmisille. Tieto siitä voi lisätä tuskaa kuten erilaisia pelon tunteita. Lapsella on myös taipumusta ajatella maagisesti tai kokea, että hän olisi jollain tavalla vastuussa tapahtuneesta. Tilanteeseen saattaa liittyä monenlaisia tunteita kuten häpeää, minkä takia lapsi saattaa peitellä tapahtunutta ja vältellä joitakin sosiaalisia tilanteita.

Kuolemaan liittyvät ajatukset voivat ahdistaa lasta, jolloin on tärkeää osata antaa oikeanlaista tukea. Onneksi lapsella on luontainen taipumus surunkin keskellä suuntautua eteenpäin ja keskittyä arjen konkreettisiin asioihin. Samalla on hyvä varmistaa kotiväeltä, että surua ja menetystä myös käsitellään jollain tavalla suruprosessin aikana, esimerkiksi keskustelemalla tai erilaisten taideterapeuttisten menetelmien avulla.

Äkillinen kriisi

Äkilliset kriisit ovat tapahtumia, jotka ovat useimmiten ennakoimattomissa ja aiheuttavat henkistä pahoinvointia ja turvattomuuden tunnetta. Erilaiset onnettomuudet, väkivallan tai rikosten kohteeksi joutuminen voivat laukaista äkillisen kriisin. Oma tai kaverin loukkaantuminen pahasti johtaa myös usein jonkinasteiseen äkilliseen kriisiin. Traumasta voidaan puhua silloin, kun toipuminen ei lähde etenemään ja henkinen kuormitus laskee huomattavasti toimintakykyä.

Oireita surun tai kriisin kohdatessa

”Lapsi ei sure” on väite, joka ei pidä paikkaansa. Lapset kokevat surun tai kriisin oman ikäkautensa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Toisinaan kokemus heijastuu myös koulumenestykseen tai -suoriutuvuuteen. Kouluvaikeudet voivat olla pitkäkestoisia ja hyvin moniulotteisia, jolloin voi olla vaikea nähdä ajallista yhteyttä syyn ja seurauksen välillä.

Hajamielisyys ja poissaolevuus, väsymys, energian puute, alakuloisuus, pessimismi ja tunne-elämän värittömyys tai toisaalta keskittymiskyvyttömyys, ärtyneisyys ja yliaktiivisuus ovat yleisiä oireita surevalle tai kriisiä läpi käyvälle lapselle. Paha olo saattaa näkyä myös erilaisissa koulutehtävissä kuten kirjoituksissa tai piirustuksissa. Myös harrastuksista vetäytyminen, pelimaailmaan uppoutuminen, lisääntyneet poissaolot sekä huomattavat muutokset painossa voivat viestiä jostain vakavammastakin ahdistuksesta tai ongelmasta, jonka kanssa lapsi painiskelee. Jos lapsi joutuu olemaan kriisin takia pitkään poissa koulusta, häntä on tärkeä rohkaista ja tukea paluun yhteydessä.

Lapsi reagoi järkyttäviin tapahtumiin samansuuntaisilla tunteilla kuin aikuisetkin. Lapsessa voi herätä hämmennystä, kysymyksiä, ymmärtämättömyyttä, vihaa, tyhjyyttä – tilanteesta riippuen melkeinpä koko tunteiden ja kokemusten kirjo. Kriisin aiheuttamat tunteet ja suru on aina käsiteltävä: käsittelemätön suru saattaa lapsilla kanavoitua hallitsemattomaan aggressiiviseen käyttäytymiseen, kiukutteluun ja pitkään jatkuvaan ärtyneisyyteen. Jos luontainen suruprosessi ei etene, se voi johtaa myös pitkäkestoiseen masennustyyppiseen olotilaan.

Joillekin lapsille tyypillistä suremisen tapaa voi kutsua ”surahtamiseksi”. Lapsen suremisen hetket ja normaali olotila vaihtelevat nopeastikin. Lapsi ikään kuin putoaa kesken kaiken kuoppaan, josta hän pian taas jo kipuaa ylös ja jatkaa kesken jäänyttä toimintaansa normaaliin tapaan. Aikuinen voi tällöin kuvitella, että tukea ei enää tarvita. Lapsen sureminen on kuitenkin prosessi, jossa rinnalla kulkemista on jatkettava riittävän pitkään.

Lähde: Nurmi, R., Sillanpää, A. & Hannukkala, M. 2017. Hyvää mieltä yhdessä. Käsikirja alakoululaisen mielenterveyden edistämiseen. MIELI Suomen Mielenterveys ry.