2. Syrjinnän ehkäisy koulussa

Syrjinnän ilmeneminen koulussa

Koulumaailma tarjoaa otollisen ympäristön ihmisten moninaisuuden ymmärtämiselle ja arvostamiselle. Kouluissa ei kuitenkaan voida täysin välttyä syrjinnältä. Syrjiminen tarkoittaa ihmisten eriarvoista kohtelua tai erilaiseen asemaan asettamista ilman hyväksyttävää perustetta. Syrjinnän taustalla on usein erottautuminen tai poikkeaminen enemmistöstä joidenkin ominaisuuksien suhteen. Näitä tekijöitä ovat muun muassa ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään, sosiaaliluokkaan ja seksuaalisuuteen liittyvät ominaisuudet.

Koulussa yleisiä syrjinnän muotoja lasten keskuudessa ovat pois sulkeminen ja kiusaaminen. Syrjintä voi ilmetä katseina, tyhmänä tai toisarvoisena pitämisenä, ulkopuolelle jättämisenä, välttelynä, fyysisenä satuttamisena, solvaamisena tai vähättelynä. Syrjintää kohdannut oppilas kokee turvattomuutta ja joutuu usein rajaamaan toimintaansa ja osallistumistaan oman turvallisuutensa vuoksi.

Syrjinnän taustalla

Syrjinnän taustalta löytyy usein tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja. Monet ihmiset pelkäävät sellaista, mikä näyttää vieraalta ja oudolta.  Ulkonäöltään poikkeavat ihmiset voivat herättää ihmisissä hämmennystä ja pelkoa, mikä saattaa joskus ilmetä hyökkäävänäkin käytöksenä. On aivan luonnollista kokea hämmennystä, epätietoisuutta ja pelkoa. Erilaisuuden havaitseminen on kuitenkin eri asia kuin toisen ihmisen arvottaminen tai mitätöiminen.

Lapset, joilla on oppimisvaikeuksia tai haasteita tunnesäätelyssä ja kaveritaidoissa, saattavat olla alttiimpia kiusaamiselle tai kiusatuksi tulemiselle. Puutteelliset tunne- ja vuorovaikutustaidot voivat johtaa herkemmin ristiriitatilanteisiin muiden oppilaiden kanssa. Näiden taitojen tunnistaminen ja harjoittelu luokassa tukevat lasten kaverisuhteita ja ehkäisevät syrjintää. 

Oman puolen pitäminen on hiljaiselle ja ujolle lapselle vaikeampaa. Joskus kiusaaminen saattaakin kohdistua sellaiseen oppilaaseen, joka ei osaa puolustautua äänekkäästi kiusaajiaan vastaan. Kiusaajat eivät koe vastarintaa eivätkä välttämättä edes huomaa, mitä heidän toimintansa kiusatulle aiheuttaa. Hiljaisille oppilaille myös ryhmään liittyminen voi olla vaikeaa ja he tulevat helpommin torjutuksi. Leikkiin ja peleihin liittymistä voidaan yhdessä etukäteen harjoitella aikuisen kanssa. Oppitunneilla ja välituntitilanteissa aikuinen voi olla tukena ohjaamassa ja jopa sanoittamassa tilanteen kulkua lapselle. 

Vaikka syrjintä liittyy usein oppilaiden keskinäiseen vuorovaikutukseen, voi opettajakin puheillaan ja teoillaan luokitella ihmisryhmiä, tiedostaen tai tiedostamattaan. Omiin asenteisiin ja arvoihin olisi hyvä perehtyä, jotta voi vaikuttaa tietoisesti omaan toimintaansa ammattikasvattajana.

Syrjintään puuttuminen

Oleellinen osa syrjinnän ehkäisyä on luokan ryhmäyttäminen ja kouluyhteisön me-hengen vahvistaminen. Pari- ja ryhmätöiden toteuttaminen sekä istumajärjestyksen säännöllinen vaihtaminen vahvistavat oppilaiden taitoja toimia kaikkien luokkakavereiden kanssa. Opettaja voi kaveritaitojen opettamisen lisäksi olla tukena tärkeiden taitojen harjoittelussa ohjaamalla oppilaita arjen tilanteissa, kuten välituntileikeissä sekä ryhmätyöskentelyissä.  Hyvin suunnitellut ja toteutetut teemapäivät ja -viikot antavat tietoa ja taitoa monenlaisten ihmisten kohtaamiseen ja vahvistavat koulun tasa-arvoista toimintakulttuuria. Luokan tai koulun yhteiset projektit ja tavoitteet edistävät yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tietoisuus omasta käyttäytymisestä sekä siitä, minkälainen käyttäytyminen on syrjintää ja mitä siitä seuraa, auttaa jo osaltaan luomaan syrjimättömyyttä tukevia toimintamalleja. Tarinat, esimerkit ja draamaharjoitukset ovat hyviä keinoja havainnollistaa oppilaille syrjintään liittyviä tilanteita, niiden herättämiä tunteita ja tekojen seurauksia. 

Syrjintään tulee aina puuttua. Tällä osoitetaan rajat sille, minkälainen käytös on hyväksyttävää ja minkälainen ei. Puuttuminen antaa mahdollisuuden vaikuttaa asenteisiin ja uskomuksiin sekä pelkoihin niiden taustalla. Kokemus siitä, että erilainen rasistinen ja syrjivä käyttäytyminen huomioidaan koulussa ja siihen puututaan, luo turvallista ja luottavaista ilmapiiriä.

Lapsen yksinäisyys

Ulkopuolelle jättäminen on yleinen syrjinnän muoto koulussa. Torjutuksi tuleminen ja yksinäisyys ovat yksi merkittävimmistä surua aiheuttavista asioista lasten mielestä. Lapsi voi olla yksin olematta silti yksinäinen, mutta hän voi olla myös yksinäinen ollessaan välitunnilla ison porukan keskellä. Yksinäisyys on siis subjektiivinen tunne. Tämän vuoksi yksinäisyyttä on välillä vaikea tunnistaa koulussa.

Tutkimusten mukaan kilteissä, huomaamattomissa ja koulussa pärjäävissä oppilaissa on eniten niitä, jotka kokevat yksinäisyyttä, masennusta, ahdistuneisuutta tai sosiaalisia pelkoja. Oppilas voi oireilla yksinäisyyttä epäsosiaalisellakin käytöksellä. Se herättää aikuisten huomion helpommin kuin vetäytyvä käytös. Aikuisilta kaivataankin herkkyyttä hiljaisempien lasten näkemiseen ja kuulemiseen.

Kun lapsi kokee emotionaalista yksinäisyyttä, häneltä puuttuu sydänystävä, jonka kanssa jakaa tärkeitä asioita. Sosiaalisessa yksinäisyydessä lapsella ei ole välitunneilla kavereita, joiden kanssa leikkiä ja pelata. Hänellä saattaa kuitenkin olla vapaa-ajalla läheinen ystävä, jolle hän voi puhua asioista. Jo yksikin läheinen ystävyyssuhde suojaa lapsen mielenterveyttä yksinäisyyden tai syrjinnän kokemuksen keskellä. Myös vanhempien hyväksynnällä ja kodin lämpimällä vuorovaikutuksella on iso merkitys lapsen itsetunnon ja hyvinvoinnin tukijana.    

Luokassa on hyvä keskustella säännöllisesti kaveriasioista ja yksinäisyydestä. Miltä tuntuu jäädä ryhmän tai leikin ulkopuolelle? Muiden on usein helpompi pyytää yksinäinen leikkiin mukaan, kun taas yksinäiselle kynnys yrittää liittyä porukkaan voi olla jo todella korkea aiempien epäonnistumisten vuoksi.

Koulu on paikka, jossa harjoitellaan yhdessä olemista ja toimimista. On tärkeää, että opettajat ja muu koulun henkilökunta tekee kaikkensa, että koulu voisi olla jokaiselle lapselle turvallinen yhteisö, jossa saa kokea olevansa merkityksellinen ja kuuluvansa ryhmään.

Lähde: Nurmi, R., Sillanpää, A. & Hannukkala, M. 2017. Hyvää mieltä yhdessä. Käsikirja alakoululaisen mielenterveyden edistämiseen. MIELI Suomen Mielenterveys ry.