OPETTAJALLE: Tunnetaidot

Tunnetaidot ja mielenterveys

Tunteilla ja tunnetaidoilla on keskeinen merkitys mielenterveydelle. Omien tunteiden läpi eläminen, hyväksyminen ja ilmaiseminen rakentavalla tavalla auttavat saavuttamaan tavoitteita sekä luomaan ja ylläpitämään ihmissuhteita. Hyvät tunnetaidot ovatkin keskeinen osa hyviä vuorovaikutustaitoja. Tunteiden tukahduttaminen sen sijaan kuluttaa voimavaroja ja rajoittaa ajattelua. Tukahduttamisen tiedetään olevan yhteydessä joidenkin fyysisten ja psyykkisten sairauksien syntyyn.

Omien tunteiden tiedostaminen on tunnetaitojen ja itsetuntemuksen perusta. Tunteita on lukemattomia erilaisia, mutta perustunteet ovat yhteisiä meille kaikille taustasta riippumatta. Tapamme ilmaista tunteita ovat kuitenkin kulttuurisidonnaisia. Tunnetaitoihin kuuluvat kyky ilmaista omia tunteita sekä kyky tunteiden säätelyyn. Tunteiden tunnistaminen auttaa meitä erottamaan muiden tunteet omista sekä antaa kyvyn asettua toisen asemaan ja tuntea empatiaa. 

Tunneälykkyys

Tunneälykkyys voidaan määritellä osaksi sosiaalista älykkyyttä ja kognitiivisia kykyjä. Tunneälykäs ihminen pyrkii tunnistamaan omia tunteitaan ja huomioimaan oman ja toisten tunnetilan ongelmien ratkaisemisessa ja käyttäytymisen säätelyssä. Tunneäly on siis kykyä käyttää hyväkseen tunteiden tuomaa informaatiota. Se on myös taitoa ottaa etäisyyttä omista tunteistaan sekä ymmärrystä siitä, ettei jokaiseen tunteeseen tarvitse reagoida.

Tunnetaidoissa kehittyminen

Tunnetaitoja voi oppia ja niissä voi kehittyä. Käytämmekin tunnetaitoja päivittäin. Edellytykset tunnetaitojen oppimiselle ovat perustarpeiden täyttyminen, turvalliset rajat, ohjaus ja mielekäs toiminta mm. vapaa-ajalla. Kouluikäisen lapsen ja nuoren tunnetaitojen kehittymisen kannalta on tärkeää saada hellyyttä, kokea hyväksytyksi tulemista, ryhmään kuuluvuutta sekä osallisuutta. Kaverisuhteet ja koulu tarjoavat lapselle ja nuorelle ympäristön harjoitella sosiaalisia taitoja, käsitellä ja sietää pettymystä sekä kokea onnistumisia tunnetaidoissa.

Opettaja tunnekasvattajana

Lapsi oppii tunteita havainnoimalla, samaistumalla ja kokemalla. Oppilaat seuraavat, miten opettaja ilmaisee ja käsittelee erilaisia tunteitaan. Opettaja on oppilailleen aina myös tunnemalli: tunteilla on taipumusta tarttua! Opettajan kasvatuksellisena tehtävänä on säädellä omalla käyttäytymisellään sitä, mitä oppilas tai luokkayhteisö tuntee: opettaja rauhoittaa, lohduttaa, helpottaa ja säilöö tunnekuormaa ja samalla rohkaisee lasten iloa ja riemua.

Lapsen ja aikuisen välistä aitoa ja rehellistä tunteiden ilmaisemista voidaan kutsua tunnerehellisyydeksi. Tunnerehellisyyteen ei kuulu salailu tai teeskentely. Siihen kuuluu kuitenkin oman tunteen ilmaisutavan säätely sekä hienotunteisuus. Juuri siksi opettajan on tärkeää tiedostaa omat tunteensa ja osattava säädellä niitä niin, ettei pura tunteitaan muihin ihmisiin.

Tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen tukevat opettajan omaa jaksamista ja hyvinvointia. Tunneilmapiiriltään avoimessa koulussa koko työyhteisö voi paremmin ja oppilaiden kouluviihtyvyys lisääntyy.

Lähteet: Hyvää mieltä yhdessä -käsikirja alakoululaisen mielenterveyden edistämiseen; Hämeenlinnan #paraskoulu-hanke.