OPETTAJALLE: Hyvä arki ja mielenterveys

Arjen valinnat tuovat hyvää oloa

Kehon ja mielen hyvinvoinnista voi pitää huolta hyvinkin arkisilla asioilla: nukkumalla ja lepäämällä riittävästi, syömällä säännöllisesti maistuvaa ja terveellistä ruokaa hyvässä seurassa, liikkumalla riittävästi, pitämällä huolta ihmissuhteista, ilmaisemalla tunteita ja harrastamalla itselle mieluisia asioita. On hyvä pohtia, millaisia valintoja arjessaan tekee. Edistävätkö arjen toimintatavat ja teot omaa hyvinvointia?

Vuoden 2014 POPS määrittelee terveystiedon yhtenä oppimisen tavoitteena oman kehon ja mielen viestien tunnistamisen. Lasta ohjataan esimerkiksi havaitsemaan, miten väliin jätetty aamupala tai lyhyet yöunet vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen koulussa. Oppilas harjoittelee tulkitsemaan oman kehon ja mielen viestejä ja vastaamaan niihin mahdollisuuksien mukaan. Hän oppii tekemään valintoja, joilla voi edistää kehon ja mielen hyvinvointia.

Tällaisia arjen valintoja havainnollistaa Mielenterveyden käsi -malli (ks. kuva). Malli auttaa lasta tekemään mielenterveyttä tukevia valintoja arjessa.  Sen avulla voidaan myös herättää keskustelua hyvää mieltä tuottavasta arjesta esimerkiksi osana vanhempainiltaa tai yhteistä vanhemman, oppilaan ja opettajan välistä keskustelua.

Iloa leikistä, liikunnasta ja ravinnosta

Leikkiminen kuuluu alakoululaisen hyvään arkeen. Lapsi tarvitsee leikkiä ja vapaa-aikaa, jota aikuiset eivät ohjaa tai säätele. Leikki on lapselle luontaisin tapa tutkia ja jäsentää asioita. Leikkimällä lapsi kokeilee erilaisia rooleja ja harjoittelee ihmissuhteita. Leikki on lapsen tapa purkaa ja käsitellä tunteita. Moni alakoululainen voi leikkiä lähiympäristössään turvallisesti. Tällainen omien siipien kokeilu rohkaisee lasta ja antaa uskoa omaan selviytymiseen. Myös koulussa olisi tärkeää antaa tilaa ja aikaa leikille ja mielikuvitukselle.

Lapsi liikkuu luonnostaan. Liikkuminen tuottaa mielihyvää ja tarjoaa onnistumisen kokemuksia lapsesta aikuiseen. Liikunnalla on lukuisia hyvinvointivaikutuksia. Se virkistää ja parantaa unen laatua sekä kohentaa kuntoa ja kehittää motorisia taitoja. Liikuntaan kuuluu usein yhdessä tekeminen. Sen parissa luodaan kaverisuhteita ja opitaan vuorovaikutustaitoja. Liikkuminen on monelle lapselle myös luontainen tapa kanavoida tunteita ja purkaa kehon stressitiloja. Häviämisten ja voittamisten kautta tunnehallinta kehittyy. Lisäksi monet liikuntalajit tarjoavat elämään haasteita ja tavoitteita. 

Koululaisen ikään kuuluu kiinnostus ja innostuminen monenlaisista harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista. Opettaja voi ohjata ja auttaa löytämään oppilaalle sopivaa ja mielekästä vapaa-ajan puuhaa. Alakoululainen oppii tekemällä ja toiminnallisuus kannattaakin hyödyntää opetuksessa.

Ateriat rytmittävät koululaisen arkea ja tarjoavat rauhallisia hengähdystaukoja. Ruokailuhetket ovat tärkeitä jaksamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Hyvä ruoka on nautinto monelle aistille.

Yhdessä syöminen antaa mahdollisuuden keskustella omista ajatuksista ja kuulumisista koulukavereiden ja perheen kanssa. Herkutteluhetket ovat lapsille tärkeitä ja niiden tuleekin tuottaa hyvää mieltä! Sen sijaan aterioiden jatkuva korvaaminen makeilla, suolaisilla tai rasvaisilla välipaloilla on pidemmän päälle riski niin kehon kuin mielenkin hyvinvoinnille. Herkutella voi terveellisestikin vaikka hedelmillä tai marjoilla. 

Levon merkitys

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan leikki ja luovuus – lapsen suotuisalle kasvulle tärkeät tekijät – käynnistyvät vasta, kun lapsi saa riittävästi unta, lepoa ja joutenoloa. Unen määrä ja laatu vaikuttavat kasvamiseen, oppimiseen, ruokahaluun, mielialaan ja ristiriitojen sietokykyyn. Ihmisaivot tarvitsevat latautumisaikaa ja lepoa.

Stressin ajatellaan kuuluvan useimmiten vain aikuisten elämään. Lapsikin voi kokea stressiä. Stressi syntyy tilanteessa, jossa vaatimukset ylittävät voimavarat. Lyhytkestoinen stressi voi auttaa selviämään haasteista ja lisätä tarkkaavaisuutta ja suorituskykyä. Pitkään jatkuva stressi sen sijaan on vahingollista. Se sekoittaa elimistön palautumisjärjestelmän ja voi johtaa uupumukseen. Pitkäkestoinen stressi voi jopa vaurioittaa keskushermostoa.

Lapsen pitkäkestoinen stressi voi johtua esimerkiksi kiusaamisesta, oppimisvaikeuksista tai kodin ristiriidoista. Stressiä voivat aiheuttaa myös paineet  harrastus- ja koulusuoriutumiseen, ulkonäköön tai seksuaaliseen identiteettiin liittyen. Mahdollisia stressin oireita voivat olla univaikeudet, kivut ja säryt, epätavalliset kiukunpuuskat, keskittymisen ongelmat, oppimisvaikeudet, alavireisyys tai haluttomuus mennä kouluun.

Kiireettömän arjen rakentamisessa koulu on keskeisessä osassa. Opettaja voi mahdollistaa luokassaan säännöllisiä rauhoittumisen ja levon hetkiä. Jos oppilas oppii itselleen mieluisia rentoutumisen tapoja jo kouluaikanaan, hän hyötyy niistä läpi elämän.

Digihyvinvointi 

Pelaaminen, leikkiminen ja yhteydenpito digitaalisilla laitteilla ovat korvanneet monta perinteistä lasten ajankäyttötapaa. Digitaaliset pelit ovat jatkumoa muille leikeille ja peleille: lapsi oppii niiden avulla monia taitoja. Niiden avulla leikitään, luodaan tarinoita ja ilmaistaan itseä, käsitellään tunteita sekä solmitaan ja hoidetaan kaverisuhteita. Pelaamiseen sekä internetin ja sosiaalisen median käyttöön liittyvät huolet ovat yleisiä vanhempien keskuudessa. Huolen on syytä herätä silloin, jos pelaaminen vaikuttaa kotitehtävistä suoriutumiseen, keskittymiseen, jaksamiseen, tunne-elämään tai kaverisuhteisiin heikentävästi.

Monessa perheessä aikuiset valvovat pelaamista ja sosiaalisen median käyttöä sekä niihin käytettävää aikaa. Vanhempainilloissa voidaan antaa aikaa vanhempien keskustelulle ja yhteisille sopimuksille esimerkiksi ikärajojen noudattamisesta ja pelaamisen lopettamisesta hyvissä ajoin ennen yöunille menoa. Internetin käyttöä ja pelaamista valvomalla sekä pelien ja elokuvien ikärajoja noudattamalla turvataan se, ettei lapsi joudu tekemisiin omalle kehitysvaiheelleen sopimattomien sisältöjen kanssa.