1. Turvaverkko ja selviytyminen

Turvaverkko lapsen tukena

Jokaisen lapsen elämänpiiriin tulisi kuulua useita ihmisiä ja aikuisia, jotka ovat hänen tukenaan ja turvanaan. Heistä voidaan käyttää käsitettä turvaverkko. Turvaverkkoon voi kuulua kotiväkeä ja muita läheisiä sukulaisia, kavereita, naapureita ja kavereiden vanhempia sekä koulun ja vapaa-ajan turvallisia aikuisia, joskus auttamisen ammattilaisiakin. Turvaverkkoon voi laskea kuuluvaksi myös lasta auttavat puhelin- ja verkkopalvelut, kuten Nuortennetti ja apuun.fi. Jokaisella lapsella tulisi olla yksi tai useampi läheinen, johon voi turvautua. On tärkeää, että lapsen lähellä on aikuisia, joilta hän saa päivittäin turvaa ja kannustusta, ja joiden kanssa hän voi jakaa niin ilon hetkiä kuin mielipahan tunteita ja murheita. Turvaverkko muuttuu ajan myötä ja sitä rakennetaan läpi elämän. Alakoulun aikana lapsen elinpiiri kasvaa ja muuttuu ja sitä mukaa turvaverkossakin tapahtuu muutoksia. Turvaverkkoa onkin hyvä määrittää uudelleen lapsen kanssa säännöllisin väliajoin koulutaipaleen aikana.

Koulu turvaverkon lujittajana

Turvaverkko voi lujittua koulun kautta suoraan ja välillisesti monella lailla. Opettajalla on merkityksellinen rooli kasvattajana ja läheisenä aikuisena lapsen arjessa. Hänen tehtäviinsä kuuluu turvallisuuden tunteen rakentaminen ja luottamuksen lujittaminen luokassa. Opettajan on hyvä opettaa opetussuunnitelman mukaisia turvataitoja, läheisten ihmissuhteiden merkitystä sekä auttaa lasta hahmottamaan omaa turvaverkkoaan.

Lapsen tulee tietää, millaista tukea on tarjolla ja kenen puoleen hän voi avun tarpeessa kääntyä. Oppilaan turvaverkkoon kuuluvat ihmiset ovat voimavaroja ja tärkeitä yhteistyökumppaneita koulunkäynnin ja elämänhallinnan tukemisessa. Lapsen lisäksi myös huoltajat voivat määritellä perheensä turvaverkkoa esimerkiksi vanhempaintapaamisessa. Sen avulla voidaan saada tärkeää tietoa koko perheen tukiverkostosta.  Perheen kanssa voidaan myös yhdessä pohtia mahdollisuuksia kasvattaa turvaverkkoa, jos siihen on tarvetta.

Koti ei välttämättä aina tarjoa riittävästi turvaa. Joskus kodin olosuhteet ja aikuiset voivat aiheuttaa myös turvattomuutta lapselle. Vaikka vanhemmat eivät aina pysty tarjoamaan lapselle turvallista kasvuympäristöä, kokee lapsi heidät kuitenkin tärkeinä ja rakkaina aikuisina. Lapsen turvaverkkoa määriteltäessä onkin tärkeää pitää mielessä lapsen näkökulma.

Myös kaukana asuvat ihmiset voivat olla tärkeitä turvaverkon jäseniä. Esimerkiksi monen maahanmuuttajan läheisistä suurin osa asuu muualla. Turvallisuuden tunnetta voivat luoda myös muistot ja mielikuvat sekä lemmikit ja pehmolelut. Turvattomuuden keskellä ne voivat toimi lapsen mielenterveyttä suojaavina tekijöinä.

Oppilashuollon rooli

Mielenterveyttä suojaavien tekijöiden vahvistaminen on lähtökohta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiselle kouluissa. Oppilashuollossa on siirretty painopistettä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään toimintaan. Mielenterveystaitojen ja voimavarojen vahvistamista on tärkeää edistää koko kouluyhteisössä.

Yhteisöllinen oppilashuolto tukee yhteisön ja oppimisympäristön hyvinvointia, terveellisyyttä ja turvallisuutta. Kokonaisvaltaista hyvinvointia kehitetään, seurataan ja arvioidaan koko kouluyhteisössä. Opettajat, koulunkäyntiohjaajat, kouluterveydenhoitaja, -kuraattori ja -psykologi, luokkatoverit ja muu koulun henkilökunta ovat kaikki mukana vahvistamassa lapsen turvaverkkoa.

Yhteisöllisyyden kokeminen ja tietoisuus yhteisistä tavoitteista on tärkeää turvaverkon eri osien välillä, jotta apua tarvitseva lapsi saisi tarpeenmukaisen tuen mahdollisimman nopeasti ja kätevästi. Oppilashuollon tavoitteena on hälventää raja-aitoja lasta tukevien tahojen ja eri toimijoiden välillä.

Oppilashuollon tulisi luoda selkeät mallit sille, miten missäkin tilanteessa toimitaan, kuka on vastuussa mistäkin ja kenen luo voi tarvittaessa ohjata. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että oppilaan yksilölliset kasvuun ja kehitykseen sekä terveyteen liittyvät tarpeet otetaan huomioon koulun arjessa.

Opettajan aitiopaikka

Ennaltaehkäisevästä näkökulmasta jokaisen lapsen mielenterveyden suojatekijöiden vahvistaminen korostuu. Opettaja tukee tätä opettamalla lapsille mielenterveystaitoja ja luomalla turvallisen kasvuympäristön. Hyvin usein opettaja on koulussa ensimmäinen, joka havaitsee ja tarttuu oppilaan huolta herättävään tilanteeseen. Hän on läsnä päivittäin tukien oppilaan koulunkäyntiä ja puuttuu tarvittaessa niihin signaaleihin, jotka aiheuttavat huolta. Puuttuminen tarkoittaa asian puheeksi ottamista ja tarvittaessa ohjaamista asiantuntijan luokse. Ensisijaisen tärkeää on yhteydenpito ja keskustelu huoltajien kanssa. Opettajan kannattaa luottaa omaan intuitioonsa ja oppilaantuntemukseensa ammattikasvattajana. Huolesta kertominen ja konsultaation pyytäminen ei ole koskaan turhaa. Opettaja voi tukeutua esimieheensä, erityisopettajaan tai oppilashuollon asiantuntijoihin huolen herätessä.